Voihan tylsyys!

Keväällä viimeiset kouluviikot menevät intoillessa tulevaa kesälomaa - lasketaan päiviä viimeisiin läksyihin ja siihen, että saa vain olla. Loman saavuttua ja sen edetessä moni lapsi ja nuori kohtaavat kuitenkin myös tylsyyttä. Sataa päivästä toiseen, kaverit on muualla... Silloin se iskee - tylsyys, "ei oo mitään tekemistä".

Miten vanhempana suhtaudut näihin tilanteisiin? Koetko olevan vastuullasi löytää tekemistä lapselle tai nuorelle? Ärsyynnytkö? Kannatko lapselle saavillisen ideoita ja tekemistä, ettei vain ehdi tulla tylsää? Vai annatko lapsen potea tylsyyttään? Jos näistä viimeinen osui kohdallesi - jatka samaan malliin.

Lapselle ja nuorelle, kuten itseasiassa meille jokaiselle tekee hyvää kokea tylsyyden tunnetta. Se antaa tilaa pysähtyä ja hengähtää, jolloin aivot voivat siirtyä ns. tyhjäkäynnille. Tämä puolestaan tukee muistin toimintaa, oppimista ja luovuuden lisääntymistä. Sietäessämme epämukavia tunteita, kuten tylsyyttä, myös kärsivällisyyskykymme kasvaa.

Kun mieli ei jatkuvasti täyty ulkoisilla ärsykkeillä, syntyy tilaa omille ajatuksille. Mielikuvitus pääsee valloilleen, ja lapsi (tai aikuinen) voi löytää uudenlaisia ongelmanratkaisutapoja, uusia tapoja viettää aikaa ja asioita, jotka innostavat. Samalla syntyy mahdollisuus tunnistaa omia jo olemassa olevia kykyjä sekä löytää uusia, mikä tukee lapsen itsetunnon vahvistumista ja itsenäistymistä.

Joskus lapsen valittaessa tylsyyttään, se voi herättää vanhemmassa turhautumista ja ärtymystä: eikö lapsi osaa olla kiitollinen lomastaan? Itse asiassa se on merkki siitä, että loma tekee juuri sitä, mitä pitääkin - palauttaa. Vanhempana ei siis tarvitse turhautua tai estää tylsyyttä. Älä pyri ratkomaan asiaa lapsesi puolesta, vaan rohkaise tätä omien ratkaisujen äärelle. Voit esimerkiksi ohjata lasta kysymyksillä kuten "mitä voisit kehitellä kotoa löytyvistä asioista?" tai "jos keksisit uuden leikin, millainen se olisi?". Lapsen ikä ja kehitystaso tulee toki ottaa huomioon: alle kouluikäinen vaatii vielä vanhemman ohjausta enemmän kuin koululaiset.

Tylsyydelle ja kärsivällisyydelle pitäisi pystyä antamaan tilaa myös, jotta epämieluisat ja vähemmän kiinnostavat tehtävät (kuten koulujutut ja kotityöt) saataisiin vietyä loppuun.

Näitä taitoja harjoittelemalla lapsi oppii, että on monia asioita jotka tulee hoitaa, vaikkei ne aina innostaisi. Näiden taitojen ymmärtäminen ja hallitseminen on tulevaisuuden kannalta tärkeää ja kesä antaa oivan mahdollisuuden niiden harjoitteluun.

Kesällä opeteltu tylsyyden taito kantaa syksyyn - se on kuin talletus, joka kasvaa korkoa korolle.

Siis voihan tylsyys, olet tervetullut.