Vanhemmuuden keskiössä on lapsen kasvun ja kehityksen tukeminen ja ohjaaminen niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Taitoja, joita tähän vaaditaan kutsutaan nimellä vanhemmuustaidot.

Omat lapsuuden kokemukset omien vanhempien kanssa vaikuttavat siihen miten itse toimimme vanhempana - siis millaisia ovat vanhemmuustaitomme. Esimerkiksi, mikäli lapsuudessa itselle on kehittynyt turvallinen kiintymyssuhde, on todennäköisempää, että myös aikuisuuden kiintymyssuhdemallit ovat turvallisia. Vanhemmuudessa tämä näkyy muun muassa niin, että turvallisesti kiintynyt vanhempi kykenee helpommin sietämään lapsen vaativia tarpeita ja olemaan paremmin saatavilla tunnetasolla.

Hyvä uutinen on, että vanhemmuustaidot eivät ole synnynnäisiä ja muuttumattomia, niitä voi siis kehittää. Tämä tapahtuu kokemusta kerryttämällä, tiedonhankinnalla ja reflektoimalla omaa toimintaa. Näen, että myös ympäröivällä kulttuurilla sekä yhteiskunnan asettamilla normeilla on merkitystä siihen miten vanhemmuustaitoihin suhtaudutaan, kuinka ne koetaan ja näin myös siihen miten vanhemmuustaitoja omaksutaan.

Vanhemmustaidoilla nähdään olevan merkitystä lapsen hyvinvoinnin ja tulevaisuuden kannalta, ja siksi riittävän hyviin vanhemmuustaitoihin on hyvä kiinnittää huomiota.

Mitä vanhemmuustaidot ovat?

Hyvät vanhemmuustaidot omaava vanhempi tarjoaa lapselle turvallisen ja lämpimän kodin. Tällaisessa kodissa on rajat ja rakkautta. Rajat on suhteutettu lapsen ikätasoon nähden ja lapsen ja vanhemman välillä vallitsee lämmin kommunikaatioyhteys. Vanhempi on lapselle emotionaalisesti saatavilla ja kuuntelee tätä.

Yksi osa lapsen kasvua on autonomian eli itseohjautuvuuden lisääntyminen. Hyviin vanhemmuustaitoihin kuuluukin siis kyky mahdollistaa lapselle ikätasoon sopiva päätöksenteko ja antaa turvallisessa ympäristössä tilaa virheistä oppimiselle. Myönteinen vahvistaminen (mm. kannustaminen, kehut, hyvän huomaaminen ja sanoittaminen) ja selkeät johdonmukaiset rajat auttavat myös tukemaan lapsen kasvua.

Lapsen oppivat jo pienestä pitäen tarkkailemalla ja mallintamalla. He aistivat perhedynamiikasta enemmän kuin tiedostamme. He näkevät mitä ympärillä tapahtuu, millaista vuorovaikutusta ja konfliktin ratkaisutapoja perheessä käytetään. Roolimallina toimiminen onkin osa vanhemmuustaitoja. Myös tunnetaitojen opettamisessa esimerkki on tärkeä työkalu. Vanhemman on hyvä sanoittaa omia tunteitaan ääneen esimerkkinä lapselle. Tärkeää on myös nimetä lapsen tunteita, jotta niille tarjoutuu sisältö ja merkitys.

Tärkeä osa vanhemmuustaitoja on myös mielestäni sopeutumiskyky. Tilanteet muuttuvat ja lapset ovat keskenään erilaisia. Myös sisarukset usein eroavat toisistaan tarpeidensa ja temperamenttiensa suhteen. Vanhemman tulee kyetä sopeutumaan näihin muutoksiin ja eroavaisuuksiin ja ottaa ne huomioon vanhemmuudessaan.

Vanhemmuustaidoista puhuttaessa tärkeää on myös puhua vanhemman hyvinvoinnista ja jaksamisesta. Näen tämän yhtenä osana vanhemuudentaitoja sillä vanhemman hyvinvointi linkittyy lapsen hyvinvointiin ja kehitykseen. Itsemyötätunto ja ajan ottaminen riittävälle palautumiselle on siis omasta hyvinvoinnista huolehtimisen rinnalla vanhemmuusteko. Toimivat tukiverkostot ja uskallus sekä pyytää että vastaanottaa apua edesauttavat oman jaksamisen huoltamista. Aina tukiverkkoa ei ole tai se ei ole saatavilla tarpeen hetkellä. Silloin on hyvä pohtia mitä muita keinoja löytyy. Oman hyvinvointialueen perheille suunnatun tuen palveluista voi esimerkiksi löytyä apuja. Entä olisiko arjessa jotain sellaista missä rimaa voisi alentaa, jotta aikaa jäisi riittävälle palautumiselle? Konkreettisten pienten tekojen merkitystä ei kannata vähätellä.

Mikä merkitys vanhemmuustaidoilla on?

Hyvät vanhemmuustaidot heijastuvat turvalliseen kiintymyssuhteeseen, jonka nähdään tukevan lapsen hyvinvointia ja emotionaalista kehitystä sekä suotuisaa itsenäistymistä ja itseluottamusta. Turvallisesti kiintyneen lapsen tarpeisiin vastataan sekä tunteita kuullaan ja ymmärretään. Lapsi oppii millaisin keinoin vanhemmalta saa tukea ja kykenee luottamaan siihen, että vanhempi on saatavilla ja tuo turvaa. Lapsi oppii rohkeasti tutkimaan ympäröivää maailmaa.

Vanhemmuustaidot vaikuttavat lapseen myös monilla muilla tavoin positiivisesti.

Tunnesäätelytaitojen opettaminen ja lämmin johdonmukainen läsnäolo auttavat lasta tunnesäätelytaitojen lisäksi sosiaalisten taitojen kartuttamisessa. Rajojen ja rakkauden tasapaino tukee lapsen itsetuntoa sekä itsesäätelytaitojen kehitystä. Liian ankara, kuten myös liian salliva vanhemmuus voivat molemmat johtaa ongelmakäytöksen lisääntymiseen. Selkeiden, johdonmukaisten rajojen myötä lapsi tietää mitä häneltä odotetaan ja osaa toimia sen mukaan. Johdonmukaisen vanhemmuuden myötä lapsi myös oppii jäsentämään maailmaa suotuisasti. Lapsen oma sisäinen motivaatio ja hyvinvointi saavat vahvistusta, kun vanhempi tukee lasta tämän kykyjen kehittämisessä ja tarjoaa lapselle mahdollisuuden ikätasoiseen autonomiaan.

Vielä lopuksi

On tärkeä muistaa ettei kukaan vanhempi ei ole täydellinen eikä täydellisyyteen ole syytä pyrkiä. Sitä tavoitellessa on riskissä polttaa itsensä loppuun ja saavuttaa helposti tyytymättömyyttä. Tällöin todennäköisesti päätyy vain kauemmaksi tavoittelemastaan vanhemmuudesta. Riittävän hyvä toimii siis myös puhuttaessa vanhemmuudesta. Riittävän hyvä vanhemmuus edesauttaa lapsen hyvää kasvua ja kehitystä ja antaa lapselle monipuoliset eväät hyvinvoinnin ja tulevaisuuden kannalta.

Pohdiskeltavaa

Millaiset ovat sinun vanhemmuustaitosi juuri nyt? Mistä olet erityisen ylpeä itsessäsi vanhempana?